Ajatuksia systeemisen lastensuojelun kouluttajakoulutuksesta ja kouluttamisesta

Lastensuojelun sosiaalityön moniammatillisen toimintamallin pilotointiin liittyy olennaisena osana systeemisen lastensuojelun kouluttajakoulutus ja tämän myötä lastensuojelutiimien kouluttaminen systeemiseen toimintamalliin. Pirkanmaa on saanut kouluttajakoulutukseen kolme kouluttajaa, joista yksi on allekirjoittanut projektikoordinaattori. Uuden vuoden kynnyksellä tarkastelen mennyttä vuotta 2017 systeemisen lastensuojelun koulutuksen näkökulmasta ja keskityn tässä kirjoituksessa kouluttajakoulutuksen ja kouluttamisen myötä nousseisiin ajatuksiin, kokemuksiin ja tunnelmiin.

 

Systeemisen lastensuojelun kouluttajakoulutus

Kouluttajakoulutus alkoi huhtikuussa 2017 aloitusseminaarilla samoihin aikoihin kuin aloitin LAPE-hanketyöntekijänä lastensuojelun sosiaalityön moniammatillisen toimintamallin koordinoinnin Pirkanmaalla. Aloitusseminaarin jälkeen järjestettyjä teoriapäiviä on ollut yhteensä seitsemän siten, että ensimmäiset teoriapäivät olivat toukokuussa ja viimeiset lokakuussa 2017. Kouluttajina ovat olleet VM, psykoterapeutti Katarina Fagerström ja LL, vaativan erityistason terapeutti Pekka Aarninsalo. Katarina ja Pekka ovat aikoinaan kouluttaneet Mäntsälän lastensuojelutiimin systeemiseen ajatteluun ja jatkaneet heidän kanssaan tämän jälkeen työnohjausta.

Kouluttajakoulutuspäiviin osallistui kouluttajapareja lähes jokaisesta maakunnasta. Kouluttajaparit oli valittu muun muassa sillä perusteella, että toisella pareista oli perheterapeuttinen koulutus ja toisella kokemus lastensuojelun sosiaalityöstä. Kouluttajakoulutuksen tavoitteena oli kouluttaa meidät kouluttajiksi maakuntaamme niihin lastensuojelutiimeihin, jotka ovat sitoutuneet lasten ja perheiden palveluiden muutostyöhön ja kehittämään lastensuojelun avohuoltoa ja systeemistä lastensuojelun mallia. Koulutukseen liittyy myös työnohjaus, mikä jatkuu edelleen. Kouluttajakoulutukseen liittyvä loppuseminaari järjestetään maaliskuussa 2018.

Odotin etukäteen koulutusta toivoen, että tapaan samalla muita tulevia kouluttajia, samaa työtä tekeviä koordinaattoreita ja saan kuulla asiasta enemmän. Kouluttajakoulutus oli kohdallani prosessi, johon valmistauduin lukemalla aiheeseen liittyvät raportit useamman kerran. Kouluttajakoulutuksessa työstettiin laajoja kokonaisuuksia, eikä kaikkea suunniteltua saatu yhdessä läpikäytyä ja osa asioista jouduttiin ajanpuutteen vuoksi sivuuttamaan varsin suppeasti. Monet kouluttajakoulutuksessa esille tulleet asiat jäsentyivät oikeastaan vasta paremmin omassa ajatellussani alkaessani valmistautua tulevaan koulutussuunnitteluun. Jälkikäteen ymmärsin kuinka viisaita sanoja, esillenostoja ja huomioita meille yritettiin tarjota ja mahduttaa kouluttajakoulutuspäiviin. Kouluttajakoulutuksessa meidän kaikkien tuli omaksua isoja asioita lyhyessä ajassa ja siirtää niitä uuteen kontekstiin. Myös erilaiset koulutus- ja työtaustat tulivat näkyviin ja aiheuttivat jonkin verran hämmennystä.

Alusta alkaen tuli selväksi, ettei mitään valmiiksi annettua oppia tai materiaalia tulla päähämme kaatamaan, vaan kyse on enemmän ajattelun muutoksesta ja omasta kiinnostuksesta paneutua asiaan. Ymmärsin, että hommiin oli ryhdyttävä itse ja ”käärittävä hihat ylös”, alettava saadun pohjalta itse miettiä tulevia koulutuksia pala palalta, tunti tunnilta. Perheterapiakoulutus antoi itselleni pohjaa liittää esille tulleet asiat kokonaisuudeksi. Tuli tunne siitä, että esillä olevat asiat ovat oikeansuuntaisia ja kehittämisen näkökulmasta osa isoa kokonaisuutta. Valmistellessa koulutusta vahvistui myös näkymä siitä, että tulevat koulutuksemme kouluttajaparini kanssa tulevat onnistumaan, vaikka sopiva jännitys olikin läsnä.

 

Koulutuksen käynnistyminen Sastamalan lastensuojelutiimissä

Ensimmäinen systeeminen lastensuojelukoulutus Pirkanmaalla oli tarkoitus aloittaa Sastamalan lastensuojelutiimin kanssa. Suunniteltu koulutusjakso lastensuojelutiimille oli monella tapaa mielessäni työstymässä pitkän aikaa. Kesällä luin koulutusmateriaalien lisäksi muuta aiheeseen liittyvää materiaalia ja muidenkin erityis- ja vaativan tason työpajojen raportteja. Alustavasti hahmottelin tulevia teemoja mielessäni ja pohdin esille nousseita kysymyksiä. Mietin esimerkiksi, miten tiimiin liitytään ja miten kohdata lastensuojelun ammattilaiset sekä sitä, miten ja missä laajuudessa ja järjestyksessä asioita otetaan esille. Esille nousivat uudella tavalla tarkasteltavaksi myös oma työhistoriani ja kokemukseni lasten asioista vastaavana sosiaalityöntekijänä ja varsinkin aiemmat asiakastilanteet, joita pohdin systeemisen työskentelyn näkökulmasta. Aina tavatessani kouluttajapariani kävimme myös yhdessä keskustelua näihin asioihin liittyen. Koulutukseen valmistautuessa ja ensimmäisten koulutuspäivien aikana oli samaan aikaan meneillään vielä oma kouluttajakoulutuksemme, missä pystyimme jonkin verran jakamaan kokemuksiamme.

Varsinaisesti oma koulutusmateriaali alkoi hahmottua paperille elo- ja syyskuun aikana. Vanhoja omia perheterapiaan liittyvää koulutusmateriaalia tuli kaivettua esille ja myös yliopiston kirjasto tuli tutuksi. Päivien sisällöt alkoivat vähitellen hahmottua. Syntyi ajatus muun muassa siitä, että oli avattava vielä kerran valmisteluun liittyen raporttien sisällöt ja läpikäytävä ne yhdessä lastensuojelutiimien kanssa, vaikka etukäteismateriaalia tiimille oli annettu jo aiemmin ja koulutuskutsun yhteydessä. Myös systeemiteoria ja siihen pohjautuva systeeminen ajattelu ja työskentelyote alkoivat kiinnostaa enemmän. Syntyi ajatus siitä, että systeemisyys oli osattava irrottaa omaksi kokonaisuudekseen ja että se osuus olisi hyödyllistä kouluttaa myös muille kuin lastensuojelutiimeille. Toisen koulutuspäivän tarkoituksena oli nostaa esille systeemistä ajattelua ja työotetta tukevia menetelmiä, muun muassa sukupuu- ja hypoteesityöskentelyä. Tämän jälkeen harjoittelimme systeemisen mallin mukaisesti asiakastapauksilla.

Ensimmäiseen jaksoon valmistauduimme kouluttajaparini kanssa miettien yhteisiä vanhoja asiakastilanteitamme. Mietimme esimerkiksi sitä, mitä olimme ajatelleet, tehneet, mitä lapset ja perhe oli itse tuottanut, miten olimme kuulleet heidän kokemuksiaan ja ajatuksiaan, miten olimme ottaneet verkostoa mukaan, mitä yhteistyötahot ajattelivat ja miten yhteistyö sujui. Tarkastelimme tapauksia sukupuun ja hypoteesien avulla. Esille tuli hämmentäviä oivalluksia ja huomioita. Esimerkiksi se, että vanhempia oli kuultu, mutta heidän ajatuksensa ja kokemuksensa oli osittain ohitettu ja menty tiukasti työntekijöiden oman näkemyksen ja tarjolla olevien tarkkarajaisten ja etukäteen ajallisesti määriteltyjen palveluiden periaate edellä. Kaikilla yhteistyökumppaneilla oli oma näkemys perheiden tilanteesta ja kaikki pitivät yhtä tiukasti kiinni omasta hypoteesistaan. Systeemisen mallin mukaan olisin lähtenyt suuntaamaan työskentelyä toisin, jolloin lopputulos olisi voinut muuttua. Uskon, että kokemus sekä työntekijöille että perheelle olisi voinut olla toisenlainen.

Kouluttaessamme 26.-28.9. ja 23.-25.10.2017 käytimme Sastamalan lastensuojelutiimin kanssa aikaa esille nousseisiin kysymyksiin ja keskusteluun. Vision avulla yritimme luoda näkymän siitä, mihin olemme menossa ja mihin olemme valmiita. Koulutusjaksojen välissä annetun välitehtävän tarkoituksena oli herättää pohdintaa siitä, näemmekö malliin liitetyn terapeuttisen otteen soveltuvan lastensuojelutyön kontekstiin.

Toisen koulutusjakson suunnittelu hahmottui meille kouluttajille varmemmin jo ensimmäisten koulutuspäivien aikana. Tunsimme jo tiimiä jonkun verran ja pohdimme, missä järjestyksessä asioita on hyvä ottaa käsittelyyn, kuinka paljon varata aikaa keskusteluun ja ryhmätehtäviin siten, että saamme sopivan tilan omaksua uutta. Toisessa koulutusjaksossa kävimme läpi muun muassa läpi asiakastyön periaatteita systeemisessä lastensuojelussa ja omaa persoonaa työvälineenä. Tuntui tarpeelliselta avata edes jollakin tavalla tietoisuutta tunteista ja mahdollisista tunnetartunnoista, varsinkin kun malli korostaa ihmissuhdetyötä ja lastensuojelutyössä olemme tekemissä erilaisten tunteiden ja kokemusten kanssa. Lisäksi käsittelimme työn arvoja ja monitoimijaista yhteistyötä. Teimme myös harjoituksen tiimityöskentelystä alustavasti hahmotellun tiimikirjaamispohjan avulla.

Sastamalan lastensuojelutiimi oli orientoitunut hyvin koulutukseen. Vaikka keskeneräiset ja akuutit asiakasasiat olivat välillä esillä, halu olla ja osallistua näkyi monella tavalla. Harjoituksissa oltiin läsnä ja erilaisia näkökulmia tuotiin esille. Ilmapiiri oli rauhallinen ja tilaa jäi pohdinnoille. Myös välitehtävän kirjallisissa tuotoksissa näkyi hyvin se, että aiheen äärelle oli osattu pysähtyä.

 

Ajatuksia ensimmäisen koulutusjakson jälkeen

Koulutuksen päättyessä oma tunnelmani oli ensinnäkin helpottunut. Olimme osanneet pitää päivät ”kasassa” taukoineen ja asiasisältöineen ja olimme ehtineet pohtia ääneen ja harjoitella asiakastapauksilla. Esille konkretisoituvat myös haasteet, miten systeemistä ajattelua ja työskentelyotetta voi olla hankala soveltaa käytännössä. Kävi ilmi, että asiakastyöhön sovellettuna malli voisi toimia sitoutuneiden ja kokeneiden tiimityöntekijöiden toimesta. Yhteistyötahojen kanssa systeeminen ajattelu ja työskentelyote mietityttivät enemmän. Päädyimme yhdessä siihen, että työskentelyä on tarpeen avata myös yhteistyötahoille. Mikäli kaikki lapsen ja perheen ympärillä olevat tahot jakaisivat saman ymmärryksen työskentely- ja ajattelutavasta, asiat voisivat edetä ja tulosta voisi syntyä. Esimerkiksi yhteisen systeemisen ”kortin” esille nostaminen neuvotteluissa voisi tuoda kaikille yhteisen kielen ja ymmärryksen, miksi työskentely etenee sovitulla tavalla siihen suuntaan, mitä juuri tämä lapsi ja perhe tarvitsevat, mitä me työntekijöinä voimme tuoda lapsen ja perheen parhaaksi ja miten me kaikki voimme siihen omalla työskentelyllämme vaikuttaa. Asiakkaille työskentelystä kertomista käsittelimme myös jonkin verran, mutta koska tiedossa oli, että THL työstää malliin liittyen esitteen asiakkaille, päätimme jäädä ensin odottamaan sitä.

Oma tunnelmani Sastamalan koulutusosuuksien lopussa oli tavallaan myös haikea. Samoin kuin tiimin esimies totesi loppukeskusteluissa, mieleni teki jäädä vielä muutamaksi päiväksi käsittelemään asiakastapauksia systeemisen mallin mukaisesti, tekemään sukupuita ja hypoteeseja fläppipapereille ja ripustaa niitä seinät täyteen, niin koukuttavalta ja innostavalta systeeminen ajattelu ja työskentely tuntuivat. Tietynlainen keskeneräisyyden tunne jäi myös ja olo siitä, että haluaisin olla tiimin tukena tulevassa matkassa. Uusia ajatuksia jäi itämään ja nousi myös seuraavien päivien aikana mieleen.  Sastamalan palkkaamana hanketyöntekijänä yritän auttaa kliinikon ”metsästämisessä” ja yhteistyötahojen informoimisessa. Kiitokset vielä kouluttajille, koulutettavalle tiimille ja kouluttajaparille. Yksi parhaista hetkistä olivat kouluttajaparin kanssa yhteiset automatkat Sastamalaan; matkoilla kävimme keskustelua, kyseenalaistimme asioita, asiat kirkastuivat (ainakin välillä) ja monet pohdinnat tulivat ääneen sanotuiksi.

 

Hyvää vuoden alkua kaikille toivottaen,

Tiina

­­­­Tiina Civil
Projektikoordinaattori, LAPE Pirkanmaa
tiina.civil@sastamala.fi
p. 040 4880239

Tarkemmin tietoa lastensuojelun sosiaalityön moniammatillisesta toimintamallista ja systeemisestä lastensuojelusta löytyy LAPE Pirkanmaa -nettisivuilta https://lapepirkanmaa.fi/erityis-ja-vaativan-tason-palvelut/systeeminen-lastensuojelu/.

Työskentelen Sastamalan ja Tampereen palkkaamana LAPE-hanketyöntekijänä Pirkanmaalla koordinoiden lastensuojelun moniammatillista toimintamallia. Olen koulutukseltani YTM, sosiaalityöntekijä ja erityistason perheterapeutti. Työhistoriaani kuuluvat muun muassa lastensuojelutyö lapsen asioista vastaavana sosiaalityöntekijänä, sosiaalityö Taysin lasten oikeuspsykiatrian työryhmässä ja perheterapia lastenpsykiatrian klinikalla. Lisäksi toimin perheterapeuttina ja työnohjaajana yksityisenä ammatinharjoittajana.