Muutos on mahdollista

Rikos -ja päihdetaustaisten kanssa työskentelyssä tulee kohdattua monenlaisia tilanteita. Kun hoidamme yhdessä asiakkaan kanssa solmussa olevia asioita eteenpäin, olemme mukana rakentamassa parempaa tulevaisuutta. Silloin, kun pääsemme tavoitteeseen, muuttuu moni asia.

Kun Jeppe ei kärsi haitallisesta päihteiden käytöstä, hänen perheensä ja omaisensa voivat huokaista helpotuksesta: enää ei tarvitse pelätä, mitä tapahtuu, kun Jeppe juo. Jepen ei enää tarvitse joutua vankilaan rikoksista, jotka ovat aiheutuneet sekaisin olevan päähänpistoista. Yhteiskunnallisella tasolla vakuutusyhtiöiden ei tarvitse käsitellä Jepen rikosten uhrien korvausvaatimuksia, terveydenhuollossa ei tarvitse paikata Jepen kolhuja, eikä lastensuojeluviranomaisten tarvitse puuttua Jepen perheen tilanteeseen. Jepen parempaan tulevaisuuteen eivät kuulu oikeuslaitokset, vankilat tai sairaalat.

Kuinka paljon yhteiskunnan voimavaroja säästyy, kun Jeppe saavuttaa rikoksettoman ja päihteettömän elämäntavan? Kuinka paljon se saa maksaa?

Miksi Jepet sitten eivät raitistu nykymaailmassa kuin hyvin harvoin? Emmekö voisi tehostaa tämän päihde -ja lainrikkojataustaisten kanssa tehtävää työtä niin, että tulokset parantuisivat?

Päihdesairaan ennuste on huonompi kuin syöpädiagnoosin saaneen. Hoitamattomana kummassakin tapauksessa kyseessä on kuolemaan johtava sairaus. Syöpäsairaan hoidosta päättää lääkäri, päihdeongelman hoidosta päättää sosiaalityöntekijä.

Olennainen osa päihteiden väärinkäyttäjän ja lainrikkojataustaisen muutoksessa on kohdatuksi tuleminen. Luottamuksen rakentaminen sinne, missä ei luottamuksella ole juuri ollut tilaa, haastaa työntekijän, sillä ihmisten empatian tunne on harvemmin housuisiinsa virtsanneen puolella. Enemminkin ajatellaan, että ”luuseri, selkärangaton puliukko! Mene muualle haisemaan”, kuin että empatiakyky riittäisi näkemään Jepen olevan jonkun lapsi, puoliso ja vanhempi, jolla on ollut unelmia ja haaveita. Valitettavasti hänen haaveensa ovat kadonneet päihteiden huuruisessa maailmassa jo kauan sitten. Hyvä työntekijä auttaa luottamuksen avulla asiakastaan löytämään ne jälleen.

Meillä KRIS – Tampereessa on toimintakeskus täynnä näitä Jeppejä, miehiä ja naisia, jotka ovat saaneet unelmansa takaisin. Meistä monet ovat käyneet lääkkeettömän kuntoutuksen ja olemme oppineet itsestämme ja päihdeongelmastamme sen, että miten sitä voidaan hoitaa, jotta pysyisimme rikoksettomana ja selvinpäin.

Joku on jossain nähnyt meidät rikkinäisinä ja haavoittuneina. Joku on ajatellut meistä, ettei noista ikinä tule mitään muuta kuin pahantekijöitä ja juoppoja. Tänään voin sanoa, että tulihan meistä, meistä tuli lähihoitajia, päihdetyöntekijöitä, maalareita, rakennusmiehiä, ja onhan joukossa myös lääkäriksi opiskelleita.

Muutos on mahdollista vain, jos siihen annetaan mahdollisuus.

Kirjoittaja:

Marko Rajamäki

Kris-Tampere ry/ Toimintakeskusvastaava

Pirkanmaan LAPE/ ehkäisevän väkivaltatyön kehittäminen