Vähän kokemusasiantuntijuudesta ja eettisyydestä

kesä 6, 2018

Kokemusasiantuntijuus ja sen hyödyntäminen on ollut pitkään nousussa. Mielestäni on todella hienoa, että kokemustiedon merkitys ja mahdollisuudet ammattilaisten ja tutkimustiedon rinnalla tunnistetaan ja tunnustetaan laajemmin. Valitettavasti kuitenkin kokemusasiantuntijuuden lisääntyessä on kuitenkin omiin korviin kantautunut myös yhä enemmän negatiivisia kokemuksia kokemusasiantuntijana toimimisesta sekä kokemusasiantuntijoiden mukaan ottamisesta. Jossain ajattelun ja toteutuksen välillä tuntuu siis olevan häikkää.

Kuten monissa muissakin sosiaalialan asioissa, myös kokemusasiantuntijuuden tärkeimpänä lähtökohtana tulisi pitää sen eettisyyttä. Keskeisiä asioita joita tulisi pohtia aina kun haluamme kuulla kokemustietoa ja toteuttaa sitä eettisesti:

  • Miksi haluamme kuulla kokemustietoa?
  • Mitä kokemustiedolla tehdään?
  • Miten ja missä kokemustietoa hyödynnetään?
  • Mikä on ammattilaisen oma asenne ja arvomaailma suhteessa näihin kokemuksiin?

Ja erityisesti:

  • Mitä kokemusasiantuntija itse saa kokemustiedon jakamisesta?

Ammattilaisen tehtävä on huolehtia siitä, että kokemusasiantuntijalla on yhtä turvallinen ja yhdenvertainen mahdollisuus osallistua toimintaan kuin muilla paikalle kutsutuilla. On järjetön vaatimus edellyttää kaikilta kokemusasaiantuntijoilta, osalla meillä on, laaja-alaista ja selkeää ymmärrystä sosiaali- ja terveyspalveluiden palvelujärjestelmästä. Jos oikeasti halutaan kuulla kokemuksia em. palvelujen toimivuudesta, emmekä ota kokemusasiantuntijoita mukaan vain koska se näyttää hyvältä paperilla, osallisuuden tukeminen näissä prosesseissa on aina ammattilaisen tehtävä.

Jos hylkäämme eettisen tietoisuuden suhteessa kokemusasiantuntijatoimintaan ei kyse ole ollenkaan kokemusasiantuntijuudesta vaan tokenismista. Silloin kokemusasiantuntija ei ole mukana tasavertaisena kumppanina vaan pelkästään symbolisena eleenä. Pahimpia tilanteita ovat ne, kun ihmiset jotka eivät ole valmiita tai halua jakaa omia kokemuksiaan, pakotetaan ”kokemusasiantuntijoiksi”. Silloin ajatellaan vain sitä, mitä ME voimme saada näistä kokemuksista ajattelematta muita.

Ilmaisena neuvona ammattilaisille jotka ovat vastanneet edellä esitettyihin kysymyksiin ja päättäneet ottaa mukaan kokemusasiantuntijoita: kysy, kuuntele ja keskustele. Miettikää yhdessä, mitkä ovat tarpeet ja tavoitteet sekä miten niihin päästään niin, että se tuo lisäarvoa kaikille.

Nähdäkseni kokemusasiantuntijana toimimiselle ei tulisi olla esteitä. Ammattilaisten tehtävä ei ole arvottaa kokemuksia tai niiden merkitystä vaan mahdollistaa kaikkien halukkaiden toimiminen kokemusasiantuntijana, jokaiselle sopivalla tavalla. Parhaimmillaan kokemusasiantuntijuus tarjoaakin arvokasta tietoa ja ymmärrystä sote-palveluista ja palvelujärjestelmästä, taitoa ja kykyjä toimia entistä paremmin, tuo esille palveluita käyttävien ihmisten toiveita ja tarpeita sekä ratkaisuehdotuksia. Se vahvistaa yksilön valtaistumista, toimijuutta, osallisuutta ja kiinnittymistä niin omassa elämässä, yhteisöissä kuin yhteiskunnassakin.

Ei siis unohdeta etiikka, että ei vahingossa hyvää tarkoittaen tehdäkään pahaa.

Onni Westlund

Kirjoittaja on sosiaalialan ammattilainen, suurimman osan elämästään sijaishuollossa kasvanut ja pitkään kokemusasiantuntijana toiminut asiantuntija valtakunnallisessa lastensuojelujärjestö Pesäpuu ry:ssä.

Kokemusasiantuntijatoiminnasta ja sen eettisyydestä erityisesti lastensuojelussa voit lukea lisää Pesäpuu ry:n Muutosvoimaa! –kohti nuorten kokemusasiantuntijuutta lastensuojelussa –oppaasta.